Presidentin miehet

1. Kesäkuuta 1972, Presidentti Nixon vierailee edustajainhuoneella. Vartija Watergatessa havaitsee oven lukon kielen olevan teipattu oven sisään ja hän soittaa poliisille. Samanaikaisesti 4 miestä tunkeutuu syvemmälle rakennnukseen. Vastapäisessä rakennuksessa oleva mies tarkkailee taloa ja ilmoittaa radiopuhelimella kaikesta liikkumisesta. Siviilipukuiset poliisit saapuvat rakennukseen. Tarkkailija suosittelee hiljaisuutta, jolloin tunkeutujat sulkevat puhelimen. Tästä syystä tarkkailija ei saa enää tiedotettua tapahtumista.

Washington Postin päätoimittaja kuulee, että Demokraattien päämajaan on murtauduttu ja murtautujille oli mukanaan huomattava summa käteistä. Bob Woodward saa tehtäväkseen lähteä oikeuteen kaivelemaan juttua. Carl Bernstein tuntee Watergatesta ihmisiä ja haluaisi kaivella juttua, mutta kun yksi homma on vielä kesken.

Woodward saa selville, että murtautujilla oli oma lakimies Markham, joka on paikalla vain yksityishenkilönä. Murtautujia edustamassa on Starkey. Neljälle Kuubalaista alkuperää oleville ja yhdelle amerikkalaiselle murtautujalle oli jo ehditty määrätä lakimies, jota ei olisi tehty, jos olisi tiedetty heidän omasta lakimiehestä.

Woodward saa selville, että miehet eivät ole mitä tahansa pähkinänpoimijoita, vaan turvallisuusalan experttejä, jotka olivat viritelleet kuuntelulaitteita demokraattien päämajassa. Bernstein oli saanut selville, että 4 miehistä oli ollut CIA:ssa aiemmin. Jonkun oli täytynyt maksaa miehille siitä, että he olivat murtautuneet rakennukseen.

Woodward saa tietoonsa, että jäljet johtavat Howard Huntiin ja Presidentti Nixonin erityisneuvonantajaan Charles Colsoniin Valkoiseen taloon. Hunt järkyttyy kuullessaan nimensä mainitun yhden murtautujan osoitekirjassa. Käy myös ilmi, että Charles Colson oli ollut CIA:n palveluksessa aiemmin.

Woodward kirjoittaa juttunsa ja vie sen laatikkoon ja näkee, kuinka Bernstein käy hakemassa hänen juttunsa. Toisella kerralla Woodward käy juttelemassa tälle, joka kertoo parantelevansa juttua. Woodward ei suutu, vaan tuo loputkin muistiinpanot hänelle. Lopulta he saavat yhteisen jutun.

Bernstein saa selville, että Howard Hunt tilasi Valkoisen talon kirjastosta paljon Kennedyä koskevia kirjoja. Tarkistaessaan asiaa Valkoisen talon kirjastosta, kirjastonhoitaja muisti aluksi paljon asioita, mutta pian muuttui ääni kellossa. Lopulta ei koko keskustelua ole muka käytykään. Lopulta Bernstein ja Woodward käyvät kongressin kirjastossa kaivelemassa vanhoja lappusia. He saavat asiasta kuuman jutun aikaiseksi, mutta päätoimittaja stilisoi sitä ja pistää sisäsivuille.

Woodward soittaa tutulle miehelle Valkoiseen taloon ja haluaa keskustella tämän kanssa tapauksesta, mutta tämä kieltäytyy täysin. Seuraavana aamuna on Woodwardin lehden välissä viesti, jonka mukaan jos hän haluaa keskustella, niin hänen on laitettava punainen lippu parvekkeelle ja tapaamispaikkana on ostoskeskuksen autotalli yöllä. Woodward menee tapaamaan tuttuaan (Syvä kurkku) autotalliin ja kertoo tälle tietonsa. Syvä kurkku ei kerro suoraan mitään, mutta kehottaa tutkimaan 25000 dollaria, jotka murtautujilla oli mukanaan.

New York times kertoi, että murtautujat olivat soittaneet useita puheluita presidentin uudelleenvalitsemiskomiteaan. Valitettavasti tiedot olivat nyt Miamin syyttäjän takana ja hän kun ei oikein haluaisi tavata Bernsteinia. Tämä onnistuu kuitenkin keplottelemaan itsensä tämän puheille. Viimein hän saa puhelu- ja varallisuustiedot. Mukana on kopio Kenneth H. Dahlbergin kirjoittamasta shekistä. Käy ilmi, että Dahlberg on kirjoittanut ja ojentanut shekin Nixonin uudelleenvalitsemiskomitalle.

Woodward ja Bernstein juttelee yhdelle toimittajalle, joka seurusteli komitean työntekijän kanssa. He kysyvät tältä mahdollisuutta saada listaa komitean työntekijöistä. Ensin tämä ei suostu, mutta viimein Woodwardin pöydälle ilmestyy mielenkiintoinen pinkka. He saavat selville, että komiteassa hävitettiin jotain papereita, mutta mitä ja kuka?

Yllättäen käy ilmi, että uudelleenvalintakomitea sai vaaleja varten kahdessa päivässä jopa 6 miljoonaa dollaria, joita käytettiin mm. murtautumiseen ym.

Äkkiä Woodward ja Bernstein ovat umpikujassa. Woodward menee tapaamaan Syvää kurkkua ja pillastuu erilaisiin vihjailuihin ja haluaa jo konkreettista tietoa. Niinpä Syvä kurkku kakaisee kurkkunsa ja ryhtyy laulamaan. Heitä saatetaan salakuunnella. Viimein he saavat jutun kasaan. Lopulta Presidentti Nixon joutuu eroamaan 4 elokuuta 1974.

Voit valita puhuttuna kielet: Englanti, italia, saksa.

Tekstitykset tulevat kielillä: Suomi, ruotsi, norja, tanska, englanti, bulgaria, heprea, islanti, italia, kreikka, portugali, puola, romania, saksa, Kuulovammaisille: englanti, italia, saksa.

Kesto: 132 min, valmistusvuosi 1976.

Alkuperäinen nimi: All the President's Men.

Kuvakoko: 1.85:1. 16:9.

Valmistaja: Warner Brothers.

Elokuvan arviointi: Elokuva on mielenkiintoinen ja sen kyllä katsoo mielellään, mutta seuraava kerta saattaa venähtää.

Henkilöt

Carl Bernstein Dustin Hoffman
Bob Woodward Robert Redford
Harry Rosenfeld Jack Warden
Howard Simons Martin Balsam
Deep Throat Hal Holbrook
Ben Bradlee Jason Robards
Bookkeeper Jane Alexander
Debbie Sloan Meredith Baxter
Dardis Ned Beatty
Hugh Sloan Stephen Collins
Sally Aiken Penny Fuller
Foreign Editor John McMartin
Donald Segretti Robert Walden
Frank Wills Frank Wills



Päivitetty 3.10.2009 22:35:51
"Vaihdetaan viihteelle"
Copyright www.videoelokuva.fi 2019